ei haavat niitä repimällä parane

Ostetaan joululahjat jollekin toiselle
Sä et kuulu enää mulle
Kun lähdet, en perääsi enää kävele
Koska me ei olla enää me
Voit saattaa kotiin, mut et pääse enää sisälle
Ei haavat niitä repimällä parane
Joten käänny ja kävele
Koska me ei olla enää me

mä en tiiä mitä mun pitäis kirjottaa. mun päässä on niiiin paljon ajatuksia, osa sellaisia jotka haluaisin huutaa koko maailmalle ja osa taas sellaisia jotka mun on vaan osattava pitää itselläni. oon siis nykyään sinkku, niin kun tosta biisistä voi ehkä päätellä. mutta ei, mä en ole surullinen. päinvastoin, nyt musta tuntuu oikeasti siltä että mä olen onnellinen. eroaminen tuntu just niin oikealta kun olla ja voi. nyt mun on aika alottaa puhtaalta pöydältä, olenhan young, wild and fucking free :--D mutta se siitä aiheesta.



mulla on niiin helvetin hyvä fiilis pitkästä aikaa :3 olin tänään viettämässä laatuaikaa mun raksujen kanssa, hengailtiin vehkojahoodeilla ja puhuttiin kaikesta. oon lähentyny muutaman ihmisen kanssa aika paljonki. istuttiin siinä meijän vakkaripaikalla ja juteltiin niitä näitä, kunnes mä näin sut. mun ajatusmaailma sumeni, unohdin ihan kokonaan mitä olin sanomassa, selitin vaan jotain omaa ja menin sekaisin sanoissa. miten jollain ihmisellä voi olla tällänen vaikutus :3 sä ja sun täydellinen olemus, sun ääni jonka kuuleminen on jotain sanoinkuvaamatonta ja sun hymy ja suloset hymykuopat joita ei vaan voi vastustaa. sun ujot vilkuilut ja söpö punastuminen, en edes keksi sanoja jotka vois kuvata sua <3 ja joo, voin myöntää olevani korviani myöten rakastunut. aina kun nään sut, mut valtaa tunne juosta halaamaan sua, mä en ymmärrä miten joku voi olla noin ihana. ootan sua vaikka loppuelämäni. toivottavasti nähään taas huomenna koska mulla on ikävä.