En ymmärrä mikä siinä on, että meen aina valitsemaan ne väärät miehet. Ensin esitetään niin rakastunutta ja suunnitellaan tulevaisuutta, mut sit yhtäkkiä, kyllästytään ja keksitään jotain vitun paskoja tekosyitä et miks se juttu ei vois toimia. Ja sit tää iänikuinen valhe, ollaan silti kavereita, tiiätkö kulta ku mulla on sellanen pienimuotoinen probleema etten voi olla vaan kaveri selllasen kanssa, johon olen peruuttamattomasti rakastunut.
Onneks mulla on sentään ihania kavereita, jotka ymmärtää ja tukee mua. Ilman niitä tuskin olisin tässä<3
Oon vellonu tässä koko viikonlopun aikamoisissa pohjamudissa. Oon kyllä ollut koko viikonlopun menossa kavereitten kanssa koska en pysty vaan istumaan kotona, sillä muuten sekoan omien ajatusteni kanssa. Välillä tulee sellasia hetkellisiä onnellisuuden tunteita ja ajattelen että joo elämä jatkuu ja kaikki on hyvin. Mut sitten ku joudun tulemaan kotiin tai olemaan hetken yksin. Mun ajatukset saa vallan ja haluan vaan sammuttaa puhelimen ja maata sängyssä ja itkeä. Pari kertaa oon tehnytkin noin. Mua ahdistaa ihan älyttömästi.
Mitä mä aina teen väärin?
