Täytyy tunnustaa että olen taas ihan saatanan ihastunut. Mulla on jatkuvasti perhosia vatsassa ja odotan vaan sitä päivää ku nään taas hänet. Mä en ole tuntenut näin sitten vuoden 2011 loka-joulukuun, ja siksi tää tuntuu oudolta ja mua pelottaa. Mua pelottaa että mua taas satutetaan. Vaikka mä tiedänkin että sä et ole niinkuin mun typerät eksät.
Perjantaina oli wanhojen tanssit ja ne sujui ihan hyvin. Jännitti todella paljon ja siellä martinhallilla odoteltaessa iski sitten ahtaanpaikankammo(koska liikaa ihmisiä ympärillä, mun pääkoppa ei kestä sellaista) + muutenkin jännitti ja mekossa olo tuntui siltä kuin olisi ollut joku korsetti päällä, se vaikeutti hapenkulkua. Mutta onneks noistakin selvittiin ja rampattiinkin monta kertaa hermotupakalla :--D
Jatkot olikin sitten asia erikseen :--D en nyt jaksa tänne koko stooria kirjoittaa mutta sen verran voin kertoa että poliisi on kaveri.
Mä muistan kun vein sut tanssimaan ja mä muistan kun meidän katseet kohtas moneen kertaan. Mä muistan kuinka selitin sulle jotain perus shaibaa ja sä nauroit ja se sai mun sydämen lyömään tuhatta ja sataa. Muistan kun halasin sua pihalla ensi kertaa ja muistan ikuisesti meidän ensipusun. Sä maistuit samaan aikaan tupakalta ja kaljalta.
Ootan malttamattomana perjantaita. Mulla on ikävä sua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti